Niin kauan sitten, niin monta ikävää ja surullista hetkeä sitten seisoit vierelläni. Nauroit kanssani, olit se kaikkein tärkein. Se on ohi nyt, olet pieni muisto sisälläni, kukaan ei ole täällä ikuisesti. Pidä minusta kiinni niin kauan kuin kätesi ovat lämpimät. Suutele minua niin kauan kuin huulesi ovat punaiset. Katso minua silmiin niin kauan kuin silmäsi säkenöivät elämää. Anna minun olla se, kuka minä haluan olla. Ole niin kiltti... Sinä sait minut avaamaan sydämeni, kaiken sen vihan ja tuskan. Haluan kertoa sen kaiken sinulle, kuuntelethan minua? Minä haluan vastauksen kaikkeen. Rakkaus ei ole auringonvalossa, vaan jonnekin varjoon jäätyneenä. Miten sinä löysit tiesi minun sydämeeni ja kaikkiin niihin varjoihin? Lukittujen ovien taakse, joita ei ole kukaan saanut auki ja joiden avaimet olen heittänyt pois. Niin ei pitänyt käydä, minun ei pitänyt olla riippuvainen kenestäkään. Sillä elämä ei loppujen lopuksi menekään niin. En halua luottaa sinuun, en halua, että olet kiltti minulle. Minä vihaan sitä sääliä, minkä vuoksi sinäkin olet niin ihana minulle. En voi uskoa, että todella välittäisit minusta. Minun ei ole koskaan ollut helppo luottaa kehenkään, sydämeni on särjetty liian usein. Ja siksi vie aikaa, että voin luottaa sinuunkaan. Toivottavasti ymmärrät. Minä ihan todella haluan luottaa sinuun, vaikka muuta saatankin väittää. Haluan olla sylissäsi ja itkeä. Niin outoa kuin se onkin, rakastan sinua.