Tuulessa heiluivat hiusnauhasi. Ne olivat verenpunaiset, juuri niin kuin sinäkin. Kosketin hiljaa kättäsi, annoin katseeni liukua silmiisi. Sinulla oli verenpunaiset silmät. Silmät täynnä kyyneleitä, kauniita verenpunaisia kyyneliä. Kello kumisi jossain parin korttelin päässä. Katseessasi oli kaikkea laidasta laitaan, surusta iloon. Ja lasisilmistäsi heijastuivat hiusnauhasi. Kohotin kättäsi. Se oli kylmä talvipakkasesta. Lunta putoili verisinä hiutaleina hiuksiisi, ja niin myös minunkin hiuksiini. Tuuli kuiski kauniita verenpunaisia rakkauslauluja korvaani. Ja tuulessa heiluivat hiusnauhasi. Veriset tuulinauhasi.

Alan pikkuhiljaa unohtaa, miltä kosketuksesi tuntuu. Pikkuhiljaa unohtaa, miltä suudelmasi maistuu. Pikkuhiljaa unohtaa, miltä hiuksesi tuoksuu. Vaikken tahdo unohtaa niitä kauniita muistoja. En tahdo rakentaa elämääni uudestaan. Vaikka vuodet kulkevat, sadepilvet liikkuvat, en tahdo enää koskaan kenenkään muun kosketusta tuntea. Tahdon vain elää niissä suloisissa muistoissa, kauniissa kuvissa kuunnellen sirpaleisia rakkauslauluja. Alan pikkuhiljaa unohtaa, miltä tuntuu rakastaa tosissaan. Pikkuhiljaa unohtaa, miltä tuntuu kuolla uudestaan. Pikkuhiljaa unohtaa, miten sydämesi polttaa. Ja jos en koskaan sinua saa, riittää pelkät muistotkin. Kauneimmat, mitä kuvitella saattaa. En tahdo muistaa kuitenkaan, ei ole ketään muuta kuiskailemaan korvaani surullisia rakkauslauluja. Pelkkiä surullisia rakkauslauluja.

Just another reason to die for. Just a little hope to cry for. Just a butterfly carring one dead leaf to my own hell. There is no one around me to keep me on control, no one around me to let me die all alone. I really don't want to die the smile on my face. I really don't want to find a way to rest with my sins in peace. Just... Just let me die as a human. Just let me be who I am. There is no one who can turn back time. That's why you mus let me die. Just let me die as a person. Just keep my heart with you and let me fade away. Death. I've been thinkin'...it would be alright. If I could be with you, anything could be alright. Just take my heart away and let me smile with angels. There is just... Just another reason to fight for.

Niin kauan sitten, niin monta ikävää ja surullista hetkeä sitten seisoit vierelläni. Nauroit kanssani, olit se kaikkein tärkein. Se on ohi nyt, olet pieni muisto sisälläni, kukaan ei ole täällä ikuisesti. Pidä minusta kiinni niin kauan kuin kätesi ovat lämpimät. Suutele minua niin kauan kuin huulesi ovat punaiset. Katso minua silmiin niin kauan kuin silmäsi säkenöivät elämää. Anna minun olla se, kuka minä haluan olla. Ole niin kiltti... Sinä sait minut avaamaan sydämeni, kaiken sen vihan ja tuskan. Haluan kertoa sen kaiken sinulle, kuuntelethan minua? Minä haluan vastauksen kaikkeen. Rakkaus ei ole auringonvalossa, vaan jonnekin varjoon jäätyneenä. Miten sinä löysit tiesi minun sydämeeni ja kaikkiin niihin varjoihin? Lukittujen ovien taakse, joita ei ole kukaan saanut auki ja joiden avaimet olen heittänyt pois. Niin ei pitänyt käydä, minun ei pitänyt olla riippuvainen kenestäkään. Sillä elämä ei loppujen lopuksi menekään niin. En halua luottaa sinuun, en halua, että olet kiltti minulle. Minä vihaan sitä sääliä, minkä vuoksi sinäkin olet niin ihana minulle. En voi uskoa, että todella välittäisit minusta. Minun ei ole koskaan ollut helppo luottaa kehenkään, sydämeni on särjetty liian usein. Ja siksi vie aikaa, että voin luottaa sinuunkaan. Toivottavasti ymmärrät. Minä ihan todella haluan luottaa sinuun, vaikka muuta saatankin väittää. Haluan olla sylissäsi ja itkeä. Niin outoa kuin se onkin, rakastan sinua.

Katsoit minua silmiin. Tunsin sen ennen niin heikosti väreilleen sydämeni lyövän. Tunsin kaiken sen, mitä en ollut ennen kokenut. Olin elossa. Minun sydämeni oli vihdoin liikahtanut pois menneisyydestä. Harmaa yötaivas, väritön maa. Muistatko sinä...minun nimeni? Ei se ollutkaan totta....että riittäisi, jos hymyilisin. Että jos hymyilisin, ei mikään pääsisi kuoreni läpi. Sano minun nimeni. Niin pienikin asia voi olla niin suuri. Se kaikki pimeys, johon halusin upota on hälventynyt. Sade, jonka pisarat tuntuivat piikkeinä ihollani. Se on kuollutta. Ainut mitä minä halusin oli, että hymyilisit vielä kerran. Minä elän sen takia, sen pienen hymyn, jonka näen karehtivan huulillasi. Minä haluan löytää sen minän, sen vahvan minän. Mutta ei mitään kiirettä, minulla on aikaa. Sellaisesta minä pidän, hitaasti kulkevasta ajasta. Se valuu sormieni läpi niin kauniisti, kuten vuoristopuro laskeutuu Alpeilla. Varmasti minä joskus löydän sen puron pään, alhaalta Alppien kevyen vihreästä laaksosta. Aivan varmasti, jos sinä seisot vierelläni. Aurinko vajoaa pilvien taakse jättäen jälkeensä vain hiukan yksinäisyyttä. Ja lumi lauloi kuun soljuessa taivaalle.