Yksinäistä vihaa kuolevilla kasvoillani. Sietämätöntä tuskaa itkuisissa silmissäni. Mutten päästä kyyneliäni ulos. En sano, että tarvitsen sinua. Se satuttaa liikaa. Vihaan kaikkia. Miksi te aina tulette väliimme!? Haluatteko nähdä minun sisälleni? En anna teidän tehdä niin. Sillä minun sydämeni ei ole teidän, minun haavani ovat vain minun. Vihaan tätä... Minä en itkenyt sadepäiviä surun tai tuskan vuoksi, vaan oman sydämeni heikkouden takia. Haluan tulla vahvaksi... Palauta sydämeni sirpaleet minulle, en halua antaa niitä sinulle enää. En halua enää pitää kiinni, mutta olen kahlittu sinuun vihallani ja rakkaudellani. Tämä on minun vankilani. Saanko riutua pikkuhiljaa kohti sitä, mitä haluan eniten maailmassa? Kuolemaa. Älä anna minulle anteeksi, älä anna anteeksi vihaani. Sanoit aina, että kaikkia pitää rakastaa. Mutta... Mitä iloa, mitä iloa rakkaudesta on? Kadotan itseni syvyyksiin. Äänesi on pelkkää huminaa korvissani. Älä päästä minusta irti, niin en päästä minäkään. En halua nähdä tulevaa, haluan huijata itseäni elämään jonkun takia. En ymmärrä enää. Miksi kaikki menee näin? Vastaus on silmissäsi, mutten enää muista sitä... Turhauttavaa. Kaikki on turhauttavaa. Yksinäistä vihaa ilman toista puoliskoa, minun mieleni vankila.