Katoa pois sydämestäni kuin vain pisara verenpunaisen ruusun päältä. Unohda kaikki, mitä olen koskaan sanonut. Unohda kaikki, mitä olen sinulle itkenyt. Sinun ei tarvitse olla vierelläni, sinun ei tarvitse pitää minusta kiinni. Et ole onnellinen sillä tavalla, tiedän sen. Päästä irti kädestäni ja anna minun vajota syvemmälle valoon. En pidä valosta. Se saa minut tuntemaan itseni haavoittuvaksi. Niin heikoksi. Näen pienen pimeän kaistaleen kuilussani. Käperryn sinne odottamaan yötä. Yötä ja niitä kauniita, suloisia unia, jotka eivät käy koskaan toteen. Ei se mitään kuitenkaan. Lupasin hymyillä ja nauraa. Niin minä teenkin, vaikka se tappaakin minut hitaasti. En anna sinun koskea minuun hellästi tai sanoa kaiken olevan hyvin. Te tiedätte minusta kaiken ja pidätte minut täällä hengissä. Lopettakaa se jo. Ettekö te näe, etten minä halua enää jatkaa eteenpäin? Haluan pysähtyä paikoilleni juuri siihen kohtaan, missä hävitin kaiken. Antaa ajan lipua ohitseni hitaana, tuskallisena virtana. Se on kaikki, mitä minä haluan. Miksi ette voi ymmärtää sitä? Kadotan hetki hetkeltä itseni enemmän. Ei ole enää tuskaa, vain tyhjyyttä tulevasta. Käännyn katsomaan taakseni, enkä liiku eteenpäin. Niin olin päättänyt... Ja se päätös pitää. Antakaa minun vain olla yksin.