Älä sano mitään. En halua kuulla vastauksia sinulta. En halua kuulla niitä sanoja. Ne vain satuttavat. Minun sydämeni on lasia, sinä särjet sen. Tiesin sen ennen kuin edes lähdin tähän leikkiin mukaan. Mietit varmaan, miksi sitten olen luonasi. Vastaus on yksinkertainen. Koska sinä merkitset minulle liikaa. Teet minut hulluksi suloisuudellasi. Vihaan sinua. Vihaan sinua, sillä teet minut heikoksi rakkaudesta. En halua ankkuroitua sinuun, mutten voi muutakaan. Minulla on kaksi vaihtoehtoa: lopettaa ja kuolla tai jatkaa ja elää epätoivossa. Minä olen typerys. Aion jatkaa, vaikkei siinä ole järkeä, mieluummin kuolisin. Mutta minä...minä rakastan sinua. Siinäkään ei ole järkeä, elämässä ei ole järkeä. Missään ei ole järkeä. Olen kadottanut sieluni, kärsinyt tuskissani, mutta se ei vieläkään riitä. Ja kaikki vain siksi, koska rakastan sinua, vihaan sinua, mutta sydämeni on lasia. Et ehkä käsitäkään, kuinka julmalta tuntuu katsoa sinua. Rakastaa sinua turhaan ja silti elää toivossa. Kuinka toivon, että koskettaisit. Kuinka voisit katsoa minua silmiin ja sanoa rakastavasi. Koskettaa niskaani ja suudella hellästi. Kaikki tuo on vain unelmaa, toiveita, jotka saavat minut kuihtumaan, saivat minut riutumaan. Elän vain kuoressa, sydän sirpaleina. Kehoni on olemassa, mutta minä en. Anna anteeksi.