Selkäni takana avautuu ammottava tyhjyys. Ei mitään jäljellä, ei mitään halua jatkaa eteenpäin. Sitten tulit sinä. Edessäni alkaa näkyä valoa ja kenties jopa toivoa. Katson sinua kostein silmin. Pelastat minut, kun hymyilet. Nauraessasi sydämeni heittää kuperkeikkaa. Onko se sitä, mitä kutsutaan rakkaudeksi? Ehkäpä, kukaan ei ole opettanut minulle mitä 'rakkaus' merkitsee. Enkä tiedä sitä vieläkään. Merkitseekö se tulevaisuutta? Menneisyyttä? Pyydystit minut verkollasi vihani merestä. Pelastit minut vihaltani. Mutta se ei ole vieläkään laantunut, vihani. Vihaan sitä, etten saa koskettaa sinua. En pääse eteenpäin, jäin jumiin. Ja nyt tukehdutan itseni tuskalla. Edessäni pilkahtanut valo sammui. Olen ruusun piikki lihassasi.